Yläaukeaman oireyhtymän hoitomenetelmät (TOS) – Mitä jokaisen tulisi tietää?

Tervepä terve, kiitoksia kaikille, jotka linjoille tulee, ja jotka kattelee myöhemmin tämän tallenteen läpi. Allekirjoittanut piti tuossa kollegoille kuukausia sitten tämmöisen koulutuksen yläaukeama oireyhtymästä, mikä käsittää melko monenlaisia juttuja sisälleen. Sitten aikanaan mä törmäsin myöskin Jenna Laihoon somen kautta. Sitten me otettiin semmoinen Google Meet tapahtuma siitä, tunteroinen höpöteltiin näistä aiheista, ja sitten me ruvettiin miettimään, että tästä olisi todella hedelmällistä tehdä jonkinlainen pikkutietoisku, että A, kohtalontoverit Jennalla saisivat tietoutta omasta sairaudestaan, ja sitten B, myöskin allekirjoittanut tai sote-alan henkilökunta, eli sosiaali- ja terveysalan henkilökunta sai sitten vähän perspektiiviä siihen, että minkälaisia juttuja kannattaisi touhuta ja tutkia näitten tossi epäiltyjen asiakkaitten kanssa.

Tässä nyt mennään ensiksi tämä luentodia sarja läpi, ja sen jälkeen sitten Jenna kertoo omasta taustastaan, ja miten se oireilu vaikuttaa hänen elämään, ja sitten lyyään tallenteet kiinni, ja jos jotakin semmoisia kysymyksiä on, mitä ei halua esitettävän, niin sitten sen jälkeen on aika niille. Lähdetään ensimmäisenä liikenteeseen määritelmästä, että mikä on se tossi. Thoracic outlet syndrome tarkoittaa siis sitä, että se on rintakehän yläaukeaman oireyhtymä. Sitten kun me katsotaan sieltä, miten se on se ilmiö määritelty, niin se tarkoittaa sitä, että se on joukko-ongelmia, jotka aiheuttavat kipua kautta oireita kaulan tai yläraaja-alueelle johtuen hermojen laskimo- tai valtimorakenteiden kompressiosta.

Tuo on nyt se iso kuva siinä. Mutta sitten kun lähdetään menemään itse pihviin, niin jos me jaetaan sitä yläaukeaman oireyhtymää, että minkälaisia erilaisia variaatioita, vaihtoehtoja siellä voi olla. Siellä voi olla laskimoperäisiä, siellä saattaa olla valtimoperäisiä, siellä saattaa olla hermoperäisiä, ja siellä saattaa olla näitä yhdistelmiä. Jos mietitään isoa kuvaa populaatiota, niin noin kahdeksan prosenttia sitä populaatiosta kärsii oireista.

Jos mietitään naisten ja miesten eroa, niin kolmesta neljään kertaan tyypillisempää tämä oireilu on naisilla. Sitten joku saattaa ihmitellä sitä, että miksiköhän naisilla saattaa olla se riskitekijä koholla sen verran reippaasti. Eli naisilla oletetaan olevan kapeampi tila solisluun alla. Eli tästä meidän rintalastan keskiosasta meillä on tässä tämä rintalasta, sternum.

Siitä lähtee solisluu, eli clavicula liikenteeseen, mikä tulee tänne luiseen kattoon meidän lapaluuhun kiinni. Nyt tämän solisluvun alla oletetaan naisilla olevan pikkuisen kapeampi tila, mikä aiheuttaa anatomisen riskin yläraajan tossille. Sitten toinen tekijä, mikä siellä saattaa olla myöskin vaikuttamassa, matalempi sternum, eli rintalasta miten se kaareutuu, niin anatomisesti oletetaan, että se rintarangan etuosan kurvi on pikkuisen matalempi. Nämä sitten vaikuttavat meidän kylkiluiden kannattajalihasten kulmaan, ja tämä sitten alkaa nostamaan sitä riskiä daameilla.

Ja ne kylkiluun kannattajalihakset, jos niitä alkaa miettimään, että mikäköhän se on, niin niitä scalenuslihaksia, siellä on etumainen, keskimmäinen ja takimmainen lihasrunko, ja sitten pikkuisella prosentilla on sellainen ylimääräinen lihas siellä. Mutta pääsääntöisesti anatomisesti on se etumainen, keskimmäinen, takimmainen. Sitten jos me mietitään sitä keskiarvoa, milloin se oireilu alkaa esiintymään, niin se on 40,7, ja tyypillisesti oireet on 20-50-vuotiailla. Jos me mietitään sitten riskitekijöitä sinne taustalle, eli jos otetaan vaikka vammat esimerkkinä, saattaa tulla peräänajokolareita vaikka kaupunkialueella, vaikka niissä itse asiassa ei hurjan isot nopeudet olekaan, mutta ne peräänajokolarit on sellaiset, että tulee isot retkaukset sinne kaularankaan, jonka seurauksena saattaa alkaa oireilut voimistumaan.

Samoin myöskin taaksepäin ohjautuvissa vammoissa on kasvojen iskuvammat ja muut vastaavat, mitkä saattaa nostaa sitä riskiä. Jos ollaan tuolla mäessä ja sattuu huonosti, niin jos me solisluuta tai kylkiluuta murretaan tuolta yllältä, niin se myös nostaa riskiä ylärajan tossille. Jos meillä on semmoisia työvaiheita paljon, missä meillä on yläraaja täällä yläasennossa, niin se alkaa tekemään sitä, että kun ne kylkilun kannattajalihakset siellä tekee hurjana töitä, niin se saattaa alkaa myöskin ahtauttamaan sitä tilaa mistä ja verisuonet, valtimot ja laskimot tulee läpi. Muita riskitekijöitä tämmöisessä toiminnallisuudessa saattaa olla pään eteen työntynyt asento ja hartioiden eteen työntynyt asento.

Eli jos siellä semmoinen ryhdin malli on hyvin leuka edessä voittoneen ja hartiat edessä voittoneen, niin se saattaa olla tuota voimistamassa kanssa. Jos mietitään sitten työvaiheita, eli ollaan tekemässä jotakin yksittäistä, vaikka kokoonpano-työtä tai muuta vastaavaa, niin jos meillä on vähänkään vartalossa eteenkumaraa asentoa siinä käsivielä loitunnuksessa, niin silloin alkaa solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välinen tila ja rintalihaksen alla oleva tila ahtautumaan, mikä sitten saattaa alkaa painamaan niitä valtimoita, laskimoita ja myöskin niitä hermokudoksia. Sitten meillä myöskin hengitys vaikuttaa siihen, miten meidän kylkiluut toimii. Jos mietitään sitä, että me lähdetään vetämään oikein kunnolla nenän kautta palkeet täyteen, meidän kylkiluiden kannattajalihakset täällä ylhäällä lähtee nohtamaan meidän ylimpiä kylkiluja ylöspäin.

Vaakatasossa kylkiluiden välilihakset, eli ne ripsilihakset, mitä kesällä grillaillaan, ne lähtee laajentamaan meidän rintakehää tässä vaakatasossa. Sitten pallealihas lähtee sisäänhengitykseen työntymään alaspäin oikein voimakkaasti. Jos meillä on voimakas etukumaran asento, se pallea ei pääse työntymään alaspäin, ja ne keuhkopussien alaosat ei pääse täyttymään, niin silloin meillä sitä hapekasta verta pitää saada elimistössä pyörimään sillä tavalla, että me tehostetaan joko sitä sivusuunnan toimintaa tai sitä yläsuunnan toimintaa. Tyypillisesti se yläsuunnan toiminta on sitten semmoinen, mikä lähtee todella helposti matkaan, mikä tarkoittaa sitten sitä, että ne ylimmät kylkiluun kannattajalihakset tekevät ihan hurjana töitä.

Ne mennevät vähän niin kuin yliaktiivisiksi, ja sitten siellä tietyt rakenteet epäkkäässä lapojen välissä ovat sitten semmoisia passiivisia, eli ne eivät sitten siinä vaiheessa kauheasti tee töitä. Raskaudessa hormonaisen toiminnan kautta jännärakenteet alkaa muuttumaan elastisemmaksi, joustavemmaksi. Sitä raskautta edeltävänä aikana, kun lapsi tulee maailmaan. Sen jälkeen se pehmyt, kudosten ja jänteiden tämmöinen elastisuus alkaa muuttumaan takaisin siihen normaalimpaan tilaan.

Eli siitä syystä myöskin sitten se raskaus on siellä, saattaa olla riskitekinä taustalla, provosoimassa hetkellisesti oiretta, mutta sitten kun tuota kroppa palautuu normaaliin tilaan, niin se oire pitäisi sitten sen kautta alkaa rauhoittumaan. Ja jos meillä on toistuvia käden- ja olkapääliikkeitä töissä tai harrastuksissa, niin ne voidaan myös lukea sinne riskitekijöihin. Jos mietitään työkuormituksessa, teollisuuden töitä, palveluammatissa, parturikampaaja, kokoonpanotyöt, kassatyöt, niin siellä se riskitekijä nousee noin 18 prosenttia. Ja sitten jos mietitään vaikka ammattimuusikoita, niin niillä sitten ne riskitekijä ja niiden aiheuttamat prosentuaaliset osuudet sen riskitekijän nousussa ovat huomattavasti isommat, koska siellä se soittoergonomia ja se soiton taloudellisuus on todella tärkeässä roolissa.

No jos me mietitään sitten sitä, että meillä on laskimon yläaukeama oireita, niin silloin siellä yläraaja-alueella saattaa olla kalpeutta läsnä, eli se kertoo sitten siitä, että siellä on se verenkierto himpun verran hidastunut. Sitten kun me kohdataan pulssia tältä palpoja, tältä kämmenpohjan sisäpuolelta, ranteista, niin siellä saattaa olla todella heikko tai puuttuva pulssi. Jos vaikka asettaa tiettyyn kohoasentoon käden ja hoksaa, että siellä alkaa pulssi vaimenemaan, niin se on siitäkin, että se hapekas veri ei pääse kunnolla sinne rakenteisiin menemään, ja sitten se palpoitava pulssi sitten alkaa muuttumaan. Saattaa myöskin olla käden ja sormien tunnottomuutta, pistelyä, särkyä tai turvotusta läsnä, eli sieltä ei pääse ne nesteet itsessäänkään kiertämään, jolloin se neste jää sinne seisomaan, ja saattaa myöskin olla niskan tai käsivarren heikkoutta.

Tässä oli aivan älyttömän hyvä kuva, missä näkyy nyt näitä anatomisia rakenteita, eli tuossa nyt on ylimmäinen kylkiluu, tuossa on kakkoskylkiluu, täällä on sellainen kuin korppilisäke meidän olkapäässä, eli tuota korppilisäkkeestä lähtee nyt meidän pieni rintalihas, joka kiinnittyy tänne kolmosesta vitoseen kylkiluihin, ja sitten täällä näkyy nämä meidän kylkiluiden kannattajalihakset, niin nämä kylkiluun kannattajalihakset tekee nyt sellaisen kattomaisen rakenteen, ja sitten kun tässä tämä alaosa on nyt se ykkös- ja kakkoskylkiluu, niin jos ne on tosiaankin ne kylkilun kannattajalihakset vähän niin kuin yliaktiivisena, niin tämä tila alkaa vaan pienenemmään ja pienenemmään ja pienenemmään. Ja nyt ikävyytenä on sitten se, että valtimorakenteet tulee tuosta meidän aukosta pihalle, plus sitten hermot, laskimoitten rakenne tiettyjen anatomisten mallien mukaan tulee himpun verran, eri paikasta, mutta jos mietitään puhtaasti valtimorakenteita ja niitä hermokudoksia, niin ne pääsääntöisesti tulee sitä aukosta läpi, mikä saattaa olla sitten pienentynyt sen skaleniuslihasten, eli kylkiluun kannattajalihakset yliaktiivisuuden kautta. No minkälaiset on sitten valtimon yläaukeaman oireet? No siellä sitten kun me saamme sitä hapeakasta verta sinne kudoksiin, niin siellä saattaa olla värimuutoksia sormissa, herkkyyttä kylmyydelle sormessa tai kädessä, turvotusta, raskauden tunnetta, dermatyyppistä oiretta.

Nyt tuossa on tuommoinen sana, mikä pitää kertoa auki. Eli jos me mietitään sillä tavalla, että minulle tulee asiakas vastaanotolle, joka kertoo, että hänellä on pistelyä, puutumista, tikustelua, sähköiskumasta tunnetta tietyllä alueella, niin minä kysyn asiakkaalle, että mistä löytyy se asiakkaan tyypillinen oire, ja pyydän vaikka mielellään sillä tavalla, että hän näyttää mulle sen, että hän aistii vaikka tällä alueella sitä hänen tyypillistä oiretta. Sitten minä alan sitä asiakkaan kuvaamaan oirealuetta miettimään dermatomikartan kautta, eli mikä hermo hermottaa sitä kyseistä ihon hermotusaluetta. Koska jos minä pystyn sitä hermoa testaamaan siltä oireiselta puolelta ja oireettomalta puolelta, niin jos siellä hermon liukumisessa on selkeä puoliero läsnä, niin silloin me tiedetään, että jokin kiusaa sitä hermoa, ja kuka sen hermon koulukiusaaja on, koska se hermo on koulukiusattu, niin sen jälkeen minun tehtävä on se, että minä rupean selvittelemään, ketkä ne koulukiusaajat on, koska jos minä pystyn niihin koulukiusajiin vaikuttamaan, niin silloin me saadaan todennäköisesti oireilun haitta-astetta vähentymään.

Mutta sen jälkeen se on käsitöitä, sormilla tutkijen palpaatiota ja muuta, että me saadaan sitä tilannetta sen hermon liukumisen suhteen mahdollisimman tasaiseksi. Ja taas, kun tuossa katsotaan sitä pientä rintalihasta, niin tosiaankin sieltä ne valtimolaskimo- ja hermorakenteet menevät tosiaankin tuo pienen rintalihaksen alta, ja siinä on vähän semmoinen pinnepaikka valitettavasti. Neuraalikudoksen eli hermokudoksen tossioireet. Jos meillä on semmoinen tilanne, että siellä vaikka se skaleinius kolmio, kyrkilytten kannattaja kolmio, tekee sinne painetta sinne hermolle, ja se hermo ei pysty lähettämään sieltä signaalia vaikka tänne peukalon kontrolloiviin lihaksiin, niin silloin, jos tänne ei tule kunnolla syttyä, niin ensimmäisenä ongelmana on sitten se, että me aletaan menettämään pikkuhiljaa sitä puristusvoimaa, mikä meidän yläraajasta pitäisi tulla.

Mutta jos sitä hermoa ja niitä rakenteita ei pystytä käyttämään, niin silloin myöskin on tavallista se, että se lihasrungon massa alkaa selkeästi pienenemään, koska sen seurauksena sitä käskytystä sinne ei tule. Ja se aiheuttaa sitten niitä lihasten surkastumisia. Meillä saattaa olla myöskin puristusvoiman heikkoutta, joka tulee tänne. Jos mietitään vaikka sitä keskihermoa, eli peukalo, etusormi, keskari, mitkä nämä hermoittelee, niin jos kunnon käskytys ei tuu ja nämä kolme sormea ei pysty kunnolla puristamaan, niin se näkyy ihan selkeästi sitten sen puristusvoiman maksimituloksena.

Dermatumiset oireet, eli aina kun se asiakas kertoo, että missä hän aistii ja mitäkin oiretta, niin minä alan miettimään, onko se se mediaalihermo, onko se se ulnaarihermo, onko se se radiaalihermo vai onko se hartiahermoaksillaari tai joku vastaava. Mutta aina kun se asiakas kertoo tarinastaan, niin minä mietin sitä sen dermatomi, eli sen ihohermoitusalueen kautta. Sitten kun me katsotaan sitä, että minkälainen on tämmöinen ylärajan tai yläaukeaman jaottelu, miten siellä menee oireet, niin verisuoniperäisiä tosiaankin on arvioida tämän lähteen mukaan 5-10% ja neurogeenistä, eli hermoista johtuvaa 90–97%. Hauskuus on nyt tässä se, että kun me mennään tänne verisuoniperäisiin, niin siellä on valtimoperäistä ja laskimoperäistä.

Ja taas näissä nyt vaikuttaa näissä valtimoperäisissä ja laskimoperäisissä se, että miten anatomisesti tulee ne valtimot ja laskimot sieltä, ja mitkä rakenteet niitä pääsee painamaan. Ja sitten kun me mietitään niitä hermosta aiheutavia oireita, niin todellisia neurogeenisiä, mitkä voidaan todentaa tutkimuksilla, niin niitä on yhden prosentin luokkaa, ja epäspesifi on 90 prosenttia. Ja noissa epäspesifissä on ongelmana sitten se, että me tiedetään, että se oire on sillä alueella, mutta meillä ei ole tapaa, millä me voidaan se todentaa. Epäspesifi, alaselkäkipu, meillä on alaselänkipua, juu, mutta kun ei ole magneetissa tai jossain muussa erikoistutkimuksessa tapaa, millä me voidaan se oire todentaa, niin silloin sillä laitetaan se epäspesifin leima päälle.

Jos me mietitään vähän sitä meidän rintarangan rakennetta, niin siellähän nyt on 12 paria kylkiluita, missä on hauskuus sitten se, että siellä alimmat kaksi kylkiluuta on semmoisia floating ribsejä, eli ne jäävät vähän sinne roikkumaan. kahdestoista kylkiluu lähtee tuolta meidän takaosan rakenteista, ja se jää tyypillisesti tuonne meidän vartalon taakse kiinni. 11 kylkiluu on semmoinen, että se lähtee täältä meidän takaa, mutta se tulee tänne meidän kylkikaareen. Ja nyt jos te täällä hiplallette omaa kylkiä menemään, tehdään semmoinen homma, että pistette tuonne kylkeen sormet, tuossa on suoliluuharju, tuutte ylöspäin, hoksatte täällä tämmöisen kylkiluun käreen, niin siinä on se 11 kylkiluu, ja sitten kun te siitä menette pikkuisen taaksepäin, niin sieltä pitäisi löytyä se 12 kylkiluu, mikä jää selkeästi sinne taakse.

Jos asiakas on minulla vastaanottoilla, niin haluan katsoa kaikkia liikkeitä istujen ja seisten, että onko siinä liikkeen laajuudessa tai laadussa mitään eroa, tekeekö se asiakas istujen tai seisten, koska silloin kun me ollaan seisoma-asennossa, meidän alarajojen pituusero, vaikka se on harvoin vaikuttamassa asioihin, mutta jos siellä on vaikka vamma taustalla, ja siellä on merkittävä puoliero, niin miten se paketti toimii silloin, kun ollaan jalkojen päällä, plus sitten se, että muuttuuko siellä jokin juttu radikaalisti, kun me otetaan vaikka asiakas istuma-asentoon, koska silloin me otetaan periaatteessa se alarajojen pituusero pois, me otetaan meidän lantiosta ylöspäin kaikki rakenteet, ja katsotaan sitten sitä liiken laajuutta ja laatua, onko siellä kauheasti eroja. Yksi juttu, mikä pitää tsekata sitten sieltä rintakehä-alueella on kiertoliikkeet. Siinä minä olen asiakkaan eessä istumassa, minä estän asiakkaan jalkojen liikkeen omilla jaloillani, sitten asiakas laittaa tällä tavalla käet hartioille, lähtee kiertämään molempiin suuntiin, ja jos mietitään rotaatiota tuohon suuntaan, niin minä katson sitä, että miten tämä kyynärpää vastakkaiseen polveen nähden liikkuu, koska jos siellä on radikaalit puolierot, niin minä tiedän, että no ok, siellä jokin rakenne rintakehässä ei pääse vapaasti liukumaan, mitä sille pitäisi tehdä, ja onko se myötävaikuttamassa siihen asiakkaan oireeseen. Sitten minä myöskin pyydän sillä tavalla, että asiakas pistää käet ristiin tänne niskaan, ja lähdetään tekemään ojennussuuntaa, minä testaan sitäkin, mistä tulee mikäkin paljon liikettä, onko siellä joku yksittäinen rakenne, mikä liikkuu aivan älyttömän huonosti, ja voiko se olla myötävaikuttamassa siellä.

Fysiotuottoissa löytyy aivan älyttömän hyviä videopätkiä, tuossa on tommoinen kuin cervican rotaation lateral flexion testi, eli siinä testataan, onko nämä ylimmät kylkilut nytten koholla. Eli jos siellä on jatkuvasti meidän kylkilun kannattajalihaksissa hurjan kova työ päällä, niin se saattaa nostaa meidän kylkiluita ylöspäin, ja sillä jos meillä on vaikka oikean puoleen oiretta, niin me testataan sitä sillä tavalla, että me rotaatoidaan pää vasempaan ja tehdään sivutaivutus. Kaularangan seiskanikama lähtee liukumaan näin, niin jos siellä on rakenteet koholla, niin se rajoittaa sen liikkeen. Ja onko sitten toisella puolella isompi liike, koska jos on, ja täällä nämä scalenuslihakset tuntuu ihan hurjan pinkeeltä, niin silloin me tiedetään, että niitä pitäisi saada jotenkin rauhoitettua.

Tai jos ne aiheuttaa sen ylärajan hermooireen, niin voiko niitä rauhoittamalla vaikuttaa siihen hermon liukuun, koska jos se vaikuttaa sen hermon liukuun sillä tavalla, että se alkaa paremmin venymään ja oireet vähenevät, niin pitää tehdä juttuja sinne. Ja sitten jos haluaa lisätietoja aiheesta, niin someniska faktoja taustalle, että onko asento yhtä kuin kipu. Jos pitää saada rintarankaa liikettä, niin löytyy sitä videomatsku valmiina. Tässä on tämmöinen ammattilaisille salavideo, eli jos joku kollega haluaa pikkusen tämmöisistä eteen-taakse juoksutuksesta videopätkää, niin pistäkö, että minulle sähköposteja tulemaan, niin voin laittaa linkin tulemaan.

Sitten mennään vielä tarkemmin sinne hermojen maailmaan. Eli jos nyt mietitään sillä tavalla, että keskihermo lähtee kaularangan rakenteista, kaularangan kutoisesta, seiskasta, kaularangan kasista ja sitten T1, eli rintarangan hermojuurilta, niin sieltä se lähtee tiettyä kanavaa pitkin, tai rakennetta, tai anatomista kulkureittiä pitkin laskeutumaan tuonne käden alueelle, ja se pääsääntöisesti hermoittelee tuon peukalon, etusormen ja keskariin seutua. Jos mietitään yläraja hermopinteitä, ja niiden tämmöistä prosentuaalista osuutta, että kuinka usein tulee minnekin hermoon oiretta, niin jos se on täällä peukalo, keskari, etusormi, peukalo, etusormi, keskari seudussa, niin niitä hermopinteitä on semmoinen 70 pinnaa kaikista keisseistä. Sitten seuraavaksi ulnarhermo, eli se ulnarhermo lähtee kaularangan alaosista C8, T1 tasoista.

Se tulee tuonne pikkurilliä, nimetöntä hermoittelemaan, niin näitä hermon pinteitä löytyy semmoinen 20%. Ja sitten radiaalihermo, eli peukalon puoleen hermo, se hermottelee meidän kämmeen, selän puolta, peukalo, etusormea ja vähän keskariakin, niin tälle hermotus tulee kaularangan viitosesta kahdeksaan ja rintarangan ykkösestä. Mutta jos niillä alueilla aistii jotakin tiettyä yksittäistä oiretta ja haluaa sille sitten jonkinlaista lievitystä löytää, niin siihen löytyy myös videot valmiina. No, se skaleniuksen suhteen sitten on muutamat semmoiset paikat, mitkä meillä ammattilaisilla pitäisi ehdottomasti tarkistaa, eli nämä anatomiset tärpit.

Kolme tärkeää paikkaa. Otetaanpa pikku välihörppi taas. Eli ehdottomasti ne scalenukset pitää tarkistaa läpi etumainen, keskimmäinen ja takimmainen, ja jos sinne antaa kuormaa, tuleeko asiakkaalle tyypillistä oiretta. Toinen paikka, kostoklavikulaarinen kolmio.

Siellä on lähinnä ongelmana se suklaviuslihas. Kun tullaan tänne luentomatskuihin, tuossa menee meidän solisluu, mikä kiinnittyy nyt tuonne meidän lapaluuhun kiinni. Sieltä alta nyt tulee nuo rakenteet, ja siellä solisluun alla on lihasrunko, minkä tehtävä on vetää solisluuta eteenpäin, jolloin se meidän hartia menee tänne eteen kiertyneeseen asentoon. Sen pystyy tästä solisluualta palpoimaan, pyytää asiakasta vähän puristelemaan hartia eteenpäin, niin sitä pitäisi aistia jännitystä.

Mutta jos sinne laittaa kevyesti sormella painetta, alkaako tulemaan oireilua läsnäksi. Kolmas paikka, mikä pitää ehdottomasti katsoa läpi, on subkoranoid ja subvektoralinen tila. Tuossa näkyy korppilisäke. Sitä lähtee kolmosesta vitooseen kylkiluihin meidän pieni rintalihas kiinni.

Tätä myös kannattaa painaa ja komprimoida, koska jos siellä tulee asiakkaan tuttua oiretta, niin silloin jonkinlaista hoidollista toimenpidettä kannattaa tänne ohjata. Scalenukset, solisluun alla oleva rakenne ja korppilisäkkeen ympärissä olevat rakenteet plus pieni rintalihas. Ne ehdottomasti pitää tsekata läpi. Nyt me ollaan palasteltu tämä setti eteenpäin sillä tavalla, että me käydään nämä kolme paikkaa läpi sillä tavalla, että ne olisi helpompi ymmärtää.

Jos mietitään etummaista skaleeniuslihasta, niin se lähtee nytten kaularangan kolmosesta kutooseen nikamista liikenteeseen. Siellä on hyvä nyrkkisääntö 36. Keskimmäinen scalenus lähtee liikenteeseen kaularangan kakkosesta, sinne ihan kaularangan alaosaan, eli kakkonen ja seiska. Eli 3, 6, 2, 7.

Takimmainen posteriorinen, eli tuo lihasrunko tuolla, niin se lähtee nelosesta kutooseen. Eli nytten scalenusten puhelinnumero on 362746. Jos haluaa tuota etummaista skaleniuslihasta venyttää, niin silloin pitää laittaa sormet tosiaankin tänne solisluun päälle. Kierretään päätä samaan suuntaan ja lähdetään tekemään pään taakse taivutusta.

Tässä on vain tärkeää pelata sen kierron määrällä sinne sivulle ja taakse taivutuksen määrällä, että saa sen venytyksen tuntumaan selkeämmin täällä kaularangan etupuolella. Jos me mennään sinne keskimmäiseen scalenuslihakseen, sormet solisluun päälle, tee sivutaivutus vastakkaiseen suuntaan ja tarvittaessa lähde viemään taakse taivutukseen, niin silloin me saadaan se keskimmäinen lihasrunko sieltä venymään. Sitten takimmainen me saadaan sillä tavalla, että sormet venyttämään puolelle soliskuuppaan, kierrä pää vastakkaiseen suuntaan, tyk, ja leukaa alas, niin me saadaan sitten se siima kiristymään sieltä. Jos näihin asentoihin vääntää pään asennon ja tuttu oire voimistuu, niin silloin kannattaa alkaa venyttelemään niitä rakenteita läpi, koska jos siellä joku yksittäinen kylkilun kannattajalihas selkeästi aiheuttaa oiretta, niin sitä kannattaa sitten huoltaa.

Sitten se kostoklavikuraalinen kolmia. Siellä voidaan tehdä sitä kuormitusta rakenteille sillä tavalla, että pyydetään vetämään asiakasta lapaluut taakse. Tässä nyt pieni rintalihas ja sen solisluun alla oleva tila alkaa ahtautumaan. Tuleeko asiakkaan tyypillistä oiretta sieltä?

Näissä nyt on tarkoitus sitten se, että pidetään yhtä asentoa 30 sekuntia, mikä voimistaa asiakkaan oiretta, mikä helpottaa asiakkaan oiretta. Sitten kun me ollaan tehty se lapaluut taakse, me voidaan tehdä lapaluitten lasku. Tässä nyt mietitään vain sillä tavalla, että veitään nuo lapaluut tuonne alas. Pidetään siellä 30 sekuntia asentoa.

Tuleeko tuttua oiretta? Me voidaan tehdä myöskin hartioitten elevaatio, eli nosto. Pidetään täällä 30 sekuntia. Tuleeko oiretta?

Sen jälkeen sitten protraktio. Tuleeko oiretta? Jos me halutaan tehdä tuommoinen Edenin testi, ortopediset testit on ihan hyviä, kun niitä käyttää vähän niin kuin pattereina. Jos me otetaan yksi tämmöinen ortopedinen testi, että mikä sen toistettavuus ja luotettavuus on, niin ne on melko vähäisiä, mutta kun ne laitetaan jonnekin testiin, patteriin matkaan, eli tehdään monta juttua sinne, me saadaan sitä luotettavuutta nostettua siitä.

Tässä nyt on yhden sortin testi, mikä tuon ottaa myös mieleen. Ylikorostunut, armeija, istuma-asento, lavat takana. Kädet taaksevientiin joko molemminpuolisesti tai toispuoleisesti. Sote-henkilö, joka sillä takana on, voi palpoida sen peukulon puolen pulssin.

Yhden minuutin ajan. Jos haluaa vaikuttaa siihen, että miten kylkiluun kannattajalihastet toimivat, joko ottaa pitkän sisähengityksen ja pidättää, niin silloin sisähengityksen aikana ne ylimmät kylkiluut lähtevät nousemaan kylkiluun kannatteelihasten toiminnan kautta, ja jos sen kautta pärähtää ne tutut oireet, niin tiedetään, että se saattaa olla jotakin hässäkkää läsnä. Mutta näin kannattaisi näitä kuvioita sitten testailla. FogDuck 84 alkoi tekemään semmoista hommaa, että se alkoi injektoimaan kapsasiinia pasetti-niveleen, eli kun meillä on nikaman runko-osat, ja sitten siellä on pasetti-nivelet, mitkä niveltää sen nikaman ylemmän ja alemman rakenteen kanssa, niin siinä alettiin laittamaan sinne kahden nivelen väliin sitten sitä kapsasiinia, mikä teki paikallisen tulehuksen.

Sitten alettiin keräämään dataa siitä, että missä ja kuinka monessa tapauksessa asiakas aistii tietyllä alueella oiretta. Sitten alettiin piirtelemään tämmöisiä trigger-karttoja. Nyt tässä näkyy sillä tavalla, että tässä on nyt tämä subclavius, eli se solisluun alla oleva lihasrunko, niin minne se voi aiheuttaa heijasteoireen. Mitä useampi täplä siellä on, sitä useampi asiakas sen FogDuckin matskuissa ja muissakin tämmöisissä on raportoinut sitä, että sitä oiretta aistitaan.

Sitten jos meillä pitäisi periaatteessa akupunktio neulat laittaa, niin meille pitäisi laittaa suunnilleen tuonne X-kohalle sitten se. Mutta kun en neulojen maailmasta mitään tiedä, niin sitä en sen enempää kommentoida. Mutta tosiaankin nämä triggeritkin saattavat olla joskus vaikuttamassa siihen oireiluihin. Eli jos meillä on vaikka semmoinen ylärajaoire, mikä pistelee, sätelee, puutuu, niin sitten minä teen merkkilihastestit, ja sitten minä teen hermojen testit, sitten minä katson refleksit, ja sen jälkeen neurodynaamiikan, eli miten ne hermot siellä joustaa.

Niin jos siellä mikään ei anna mitään positiivista, niin sitten sen jälkeen minulla pitää alkaa miettimään, että voiko se olla se asiakkaan oirekin trigger-tyyppistä. Ja sitten minulla pitää tosi tarkasti alkaa niitä yläraajan ja hartian rakenteita palpoimaan läpi, koska jos minä jostakin tietyn rakenteen painamisella saan asiakkaan tutunoireen voimistumaan, niin mitä sille pitää tehdä, että minä saan se oire rauhoittumaan. Mutta näitäkin tulee joskus vastaan sillä tavalla, että asiakkaalla on kaularankaperäinen heijastusoire, mutta se onkin sitten semmoista trigger-tyyppistä oiretta. Sitten viimeisenä tämä subkoranoid, eli sen korppilisäkkeen alla oleva tila ja sitten sen rintalihaksen alla oleva tila.

Nyt jos mietitään tätä pientä rintalihasta, niin sehän tosiaankin lähtee tuolta korppilihaksesta liikenteeseen, se sitten tulee tuonne kolmasista vitoiseen kylkiluihin kiinni. Nyt jos me halutaan saada sinne helposti sinne rakenteisiin venytys, no tämä testataan sillä tavalla, että asiakas on selinmakkuulla, terapeutti laittaa kämmenpohjat sinne korppilisäkkeen päälle ja painaa sitten kompressiolla sitä alustaa vasten niitä korppilisäkkeitä. Ja jos se asiakas alkaa aistamaan joko toispuolesta tai molemmin puolesta oiretta, niin sitten tiedetään, että no ok, jotenkin tämä saattaa olla vaikuttamassa siihen oireiluun. Jos halutaan testata ison rintalihaksen tiukkuutta, niin silloin pyydetään laittamaan asiakasta käet ristiin tänne niskan taakse tai pään taakse, sitten tästä lähdetään viemään vaan käet tänne sivuille.

Koska jos se iso rintalihas sitten siellä ihan hurjana kiristelee, niin sillä saattaa olla toispuolessa tapauksessa se, että se toinen jää selkeästi kohommalle, tai sitten molemmat on tosi tosi tiukka oloiset, niin tiedetään, että nämä saattaa olla vaikuttamassa siihen. Ja nyt jos mietitään sitä, että miten voi jäädä pientä rintalihasta ja venyttää, niin tuollainen kylkimakuuasento, käsi 90 kulmassa, rintarakka kiertynenä poispäin, tuosta lähdetään vähän niin kuin rullaamaan taaksepäin, niin me saadaan sitten pienelle rintalihakselle helppo venytysaikaa. Ja sitten ison rintalihaksen osalla sitten kun me voidaan ottaa tänne vaikka harttijatason yläpuole tuolta käsistä lähteä kiertämään alaviistoon, koska se iso rintalihasto sekin liittyy tonne meidän olkavarteen, niin meillä pitää jättää vähän vääntää eri kulmiin, että me saadaan hyvä venytys sinne sitten aikaan. Jos mietitään vaikka niitä anatomisia tekijöitä, tai vaikka niitä ryhdillisiä tekijöitä, minkälaiset saattaa olla sitten siellä vaikuttamassa siihen oireiluihin, niin siellä on aivan älyttömän tärkiät lapatuen osalta serratusanterior, eli etummanen sahalihas, pektoralis minor, siellä sekin myöskin antaa sitä lapatukea, siellä on lavan kohottaja, eli levator scapaula, ja siellä on sitten romboidot, eli lavan lähettäjät, plus sitten epäkäs lihas.

Ulkorotaattoreina olkavarrelle toimii lavan harjanteen alla oleva lihas, eli infraspinatus ja teres minor. Niin nyt ongelmana on sitten se, että jos etupuolella on hurja riskit lihakset, mutta takapuolen lihakset ovat päässeet heikentymään, niin se ohjaa sen lavan eteen ja alas, joka saattaa alkaa aiheuttamaan sitä ahtautumista siellä, ja sitten pitää niitä vastavaikuttaja lihaksia alkaa aktivoimaan. Sitten jos miettii vaikka sitä, että miten tuo ulkorotaatio pitää rullata, niin tyypillisesti minä pyydän vaan asiakasta tekemään vastaanotolla sillä tavalla, että hän menee seinään vasten, sillä on lantio, hartiat ja pää siellä seinässä, ja hän laittaa kantapään seinään laittaa yhden jalan etupuolelle, eli hänellä on yhden jalan mitta seinästä, ja lantio ja hartiat ja pää siellä seinässä. Sitten pyydetään laittamaan käsi 90 asteen kulmaan, ja viemään täyteen ulkorotaatioon.

Jos rystyset kopsahtaa seinään mukavasti, ja siinä tulee sillä tavalla, että olkavarsi ja rystyset ovat samassa linjassa ylöspäin, niin silloin sillä liikkuvuus on kohtalaisen hyvä, ja se lihasvoima sinne ulkokiertoon on riittävä, mutta kun olkapääasiakkaita testaa hyvin usein, niin siellä käy sillä tavalla, että oireettomalla puolella läpsähtää kyllä käsi näin, mutta olkoon kivun tai sen toiminnan haitan seurauksena se oirepuolen käsi nousee jonnekin tänne. Eli me tiedämme, että no ok, jos se kipu on se juttu siellä, miten me voidaan sitä kipua vähentää, että me saadaan se ulkorotaatio sinne aikaan, ja sitten se, että meillä pitää alkaa myöskin reenaamaan sitä, koska melko usein näkee puntilla pystypunneruksessa siinä sitten sen, että jos lähdetään tekemään pystäriä, ja käsi on tämmöisessä asennossa, niin se on jo lähtökohtaisesti niin hankalassa asennossa, että huonolla tuorella siitä sitten alkaa se olkapääoire kipeytymään, kun se pitäisi saada se käsi suoraan pystylinjaan. Mutta ulkokiertäjää pitää sitten reenailla vähän reippaammin, tapauskohtaisesti. No minkälaisia juttuja näissä tossioireissa sitten pitäisi huomioida?

Pehmytkudostekniikat ja manuaalinen terapia. Eli se, joka siellä tekee sitä terapiaa, niin sen pitäisi palpoida ja testata, ja selvittää, mikä siellä sitä oireilua aiheuttaa, koska sitten kun niihin tekijöihin päästään vaikuttamaan, niin sitten pitäisi saada sitä oireilua haitta-astettakin sittenkin vähennettyä. Joissakin tapauksissa meillä saattaa olla se, että me joudutaan niveltä mobilisoimaan, olkoon se olkapää, olkoon se lapa, olkoon se vaikka ne kylkiluut, jos pitää tehdä liikettä, niin sinne pitää tehdä liikettä. Jos me ollaan saatu tarkennettua se oireen pahinaiheuttaja tiettyihin rakenteisiin, me voidaan tehdä sinne venyttelyä, me voidaan tehdä vastaväkuttäjän lihaksille terapeuttista harjoittelua, ja sillä päin pitäisi päästä jo kohtuullisen mukavasti pitkälle.

Miksi terapeuttina harjoitteluun siihen venyttelyyn kannattaa yhdistää? Jos kaularakan kutoisesta lähtee hauikselle käskyä, ja se hauis tekee jatkuvasti vähän ylitöitä, niin paras tapa miten minä saan tämän rauhoittumaan on se, että kun minä C7 alan käskyttämään meidän ojentajia, niin aina kun minä pumppaan ojentajan lihasrungolla, niin tänne tulee rentouttava käsky. Ja jos ongelmana on sitten se, että meillä ne etupuolen rakenteet hurjana kiristää, ja takapuoli löysäilee, niin sitten meillä pitää sitä voimaa saada sinne takapuolelle, koska aina kun me takapuolta treenataan, niin rentouttava käsky tulee sinne etupuolelle. Neuraalikudoksen mobiilisointia tarvittaessa, niin myöskin pitää selvittää sitten se, että onko siellä jokin yksittäinen rakenne, mikä painaa sitä hermoa vasten, koska ne pullonkaulat pitää saada sitten sieltä pois.

Henkilö, henkilö, kun hengitys ja korestabiliteetti. Siinä mielessä, että jos on vahvasti semmoinen hengityksen tyyli, että käydetään niitä ylähengitys- tai yläaukeuman, tai niitä kylkiluun kannattaja lihaksia, eli me niitä käydetään ihan hurjana, ja sitten se alaosa pallea ei pääse oikein kunnolla toimimaan, niin sitten meillä pitää vähän opastaa sitä hengitystä, että miten me saadaan sitä keuhkojen alaosaakin aktivoitua sitten sieltä. Hartia voidaan joskus teipata tietyllä tavalla, että me saadaan sinne sopivaa vetoa, koska jos sen teipatun asennon kautta asiakkaan oirekuva lähtee helpottamaan, niin me tiedetään, että meillä pitää jotakin siihen suuntaan sitten tehdä, ja joissain tapauksissa toki tehdään sitten boxoksia sinne lihaksiin, mitkä on ihan hyperaktiivisia. Jos me mietitään sitten semmoisia henkilöt, joiden elanto on siitä liikkumisesta kiinni, niin sitten return to sportsi hermoperäisissä on neljästä kuuteen viikkoa, ja siellä pitää sitten huomioida se, että se nousujohteisuus on siinä riittävän maltillista, ettei pääse oireet voimistumaan pahasti.

Sitten jos sinne tehdään jotakin postoperatiivista toimintaa, niin sitten näiden keissien kanssa kannattaa miettiä sitä paluuta urheiluun tai siihen aktiviteettiin sitten neljästä kuuteen kuukautta sen etkoksen jälkeen, että ne rakenteet varmasti pääsevät parantumaan sitten riittävän pitkälle. Jos tämmöisiä keissiä tulee vastaanotolle, ja haluaa sitten käyttää jonkinlaisia kyselylomakkeita, niin Shoulder Pain ja Disability Index on kohillaan. Voidaan käyttää tämmöistä, kivun asteikkoa. nolla, ei kipua kymmenen pahin mahdollinen, ja sitten myös löytyy kaikenlaisia kyselylomakkeita sinne taustalle.

Sitten jos joku miettii, että no mistä mä oon kaapinut nämä paketit kassaan, niin täältä löytyy netistä tämmöinen, minkälaisilla jutuilla kannattaa lähteä ratkomaan minkälaistakin oiretta, ja minkälaiset sitten suositukset niille on. A on kaikkeista paras luokka, Delta on kaikkeista huonoin luokka, niin täällä sitten näitä A- ja B-näyttöjä on erilaisilla asioilla sen oireen suhteen. Ja sitten jos me aletaan miettimään täältä näitä suosituksia, mitä täältä löytyy, sensitiivistä ja spesifisyyttä, vaikka yksittäisten testien suhteen, niin täällä on käyty näitäkin. Siinä vaiheessa kun mä parantan tämän paketin sinne YouTube-ihmeellisen maailmaan, niin mä pistän tähänkin linkin tulemaan, niin sitten se helpottaa elämää.

Ja se on juurikin tästä Clinical Concepts Rehabilitation of Thoracic Outelet Syndrome, eli tämä oli julkaistu 2022, niin oli kohtuullisesti hyvä tuo artikkeli. Mutta siellä on nyt niistä eri reenimuodosta, mitä kannattaa treenailla touhuta ja tolskata. Ja sitten jos joku haluaa käydä kurkkaamassa itsessään noita lähteitä, niin niitä on tuossa nyt muutamat mainittu, ja sitten kun mä sen julkaisun tästä teen, niin mä pärskäytän sitten tästä, linkit sinne YouTubeen kuvaukseen. Semmosta höpöttelyä allekirjoittaneelta.

Tuleeko nytten tuohon luentoon mitään kysymyksiä, huolia, murheita, turhia toiveita? Toimiiko tämä nytte? Vallan mainiosti. Loistavaa, koska tämä heitti mut ulos kun mä painoin tuosta mikrofonista, mutta aivan mahtava luento.

Tosi ihana, mahtava tietopläsäys. Joo, eli mä oon Jenna Laiho, sosiaalisessamediassa Jenna. Ja mulle todettiin tosiaan toi molemminpuolinen valtimoperäinen tossi. Eli täällä tai nyt niin, Säkkisen Janne just kertoi kaikki oleelliset siitä.

Mutta mulla alkoi oireilu 2021 loppuvuodesta, ja en mä osannut olettaa, että noi oireet viittais johonkin tämmöseen näin vakavaan sairauteen, vaan mä oletin, että se on mun aktiivinen elämä, mikä tuo mulle kaikkia oireita. Ja mun oireet siis lähti siitä, että mulla oli niskahartiaseudun kipu, ja mä joka ilta olin niskahierontalaitteessa, koska ne oli niin kipeet. Sitten siitä seurasi myös pääkipuu, niin tuli syötyä aika paljon mikreenilääkeitä. Ja sit mulla tuli ihan hirveet rannekivut, mulla ei kestänyt ranteet yhtään mitään.

Se oli aika kurjaa, kun kävi salilla, niin yritti nostella kaikki painoja, niin ranteet vaan petti aina. Ja sama töissä olin kaupassa, ja olin assistentin siistijän työssä, ja sit mä olin vielä huoltoasemalla, tein kolmea työtä, ja se ei oikein niinku, ei kädet ei kestänyt mitään. Mutta sitten mä olin siinä pari kuukautta silleen, että yritin tehdä kaikkeni, vaikka olikin kipuja ja oireet oli läsnä. Siis mä menin 2022 vuonna, ensimmäisiä kertoi lääkäriin, ja sit ne sanoi, että mulla on vaan jännettupin tulehdus.

Sit mä menin, tai sit mä sain jännettupin tulehdukseen tulehduskipulääkkeitä, ne ei auttanut yhtään mitään. Sit mä vaan jatkoin lääkäriin menemistä, ja sit mä pääsin hermoratatutkimuksiin. Hermoratatutkimuksissa sitten todettiin, että mulla on molemmissa käsissä rannekanavaoireyhtymä, oikeassa kädessä voimakasasteinen hermopinne, ja kiireellisenä leikkausjonoon 2022 vuonna. Mul leikattiin se elokuussa, ja sit mul poistettiin tikit muistaakseni siitä kuukauden päästä, ehkä.

Ja sit mä olin sille hoitajalle, et onks tää ihan normaali, et mulla on vieläkin niinku kahdet kivut, et on leikkauskivut, ja on sit ne aikaisemmat kivut, ja sit vaan oli, et ei, ei oo normaali. Et kaikilla ihmisillä jää ne kipu sinne leikkaustöydälle, mutta sit siinä tuli pieni itku, koska mä ajattelin, että se ei nyt sit tehonnu muhun, et kaikkiin muihin tehos muut muhun ei. Jatkettiin, sit, no sit lääkärit oli vähän silleen, et mä niinku feikkaisin kaiken. Sit mä laittelin, et en voi feikata, mä tiedän mun omat oireeni, ja näin.

Sit meni pari kuukautta, mä pääsin magneettikuvauksiin, mun oikeasta ranteesta otettiin magneetit. Siellä löydettiin pientä kulmaa, mikä ei aiheuta näitä oireita, ja sit mun muistaakseni jatkettiin vielä tutkimuksia. Otettiin päämagneetti, otettiin selkäydineste, siinä kaks, oliks se sitten jo 2023 vuonna? Kun nää, mä pääsin näihin tutkimuksiin.

Oli joo, joo, ja ei löydetty mitään sen suurempaa sieltä. Ja sitten aika lähellä, tasa vuosi sitten, mä pääsin, fyssari laitto mulle lähetteen tänne ultraan. Otettiin täält joku Doppler-ultraus, ja sit siellä todettiin sitten, että siellä menee valtimot tukkoon. Ja sit ne menee, siellä ei pääse siis yhtään veri liikkumaan, kun käsi nousee tähän kohtaan, niin ne stoppaa sieltä kokonaan veren tulo, joka aiheuttaa mulle sitten paljon oireita.

Ja niin, se ei välttämättä tarvi sitä edes, että mun käsi nousee tähän asti, vaan ihan kaikki henkiset ja fyysiset rasitukset vaikuttaa sitten siihen, kun mun keho jännittyy, niin sitten ne oireet lisääntyy sitä mukaan. Ja mun oireita on tajunnan menetykset, pyöritymiset, tasapainoongelmat. Ja vähän semmonen olo tosi useesti, että mä oisin vähän niinku laivassa, että mä niinku keinun. Tai on semmonen tosi hutera olo.

Ja sit mulla on hermosärkyy on aina täällä ranteista tänne asti. Sit kun sitten on niskahartiaseudun kivut ja päänsärkyy. Ja alaselkäkipu, mä en tietänyt, että se liittyy tähän oireeseen, mutta sä kerroit siitä. Niin mä en tietänyt, että sekin voi vaikuttaa.

Onko se sitä vai onko se jotakin muuta? Se oli vaan esimerkki siitä epäspesifistä, koska niin pitkään kun ei selkeitä diagnoosia löydy, niin ne laitetaan epäspesifille, ja sitä epäspesifiä selkäkipuakin on älyttömän paljon. Että se oli semmonen sivullinen, pahoittelut, kunnon artikulaatio. Joo ja sit sama tää rintakipu, mikä muu tulee välillä.

Niin sekin, mä en ole ihan varma, että vaikuttaako se. Tai onko se tätä sairautta vai onko se jotain muuta? Koska siinähän nyt saattaa olla sitten se, että jos se kipu herkistää sinun elimistöä, niin sitten kun siellä on sympaattinen ja parasympaattinen hermosto, niin jos se sympaattinen on jatkuvasti vähän turhan aktiivisena, niin se tekee kaikista meidän aistemuksistakin paljon voimakkaammat. Kun se keho on semmosessa taistele tai pakene tilassa.

Totta, joo, mahtavia pointteja. Ja sit miten tää vaikuttaa mun elämään, niin tää vaikuttaa tosi suuresti. Tää vaikuttaa oikeestaan kaikkeen, mitä mä teen. Ja just tääkin, että mä olin tuossa äsken pöydän ääressä, niin mä tuossa äsken kävelin hiukan matkaa, niin mun kroppa antoi kaikkeensa siinä, niin nyt mulla on vähän raskasta pitää päätä pystyssä, että se tuntuu niin raskaalta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vähän kun tekee jotain, niin kivut vahvistuu ja oireet lisääntyy. Mulla on lähes tulkoon mahdotonta, tai ei nyt ihan mahdotonta, mutta hiustenpesu esimerkiksi on tosi vaikeeta, koska mulle lähtee tunnot käsistä, ne ei jaksa pitää mun kättä tässä. Nää ei mene ihan maitohaapoille, tunnot lähtee. Ja sitten vielä kun se veri ei pääse kiertämään, niin se on aika huojumista, että pitää istua tuolla suikussa, jos menee yksin.

Mutta mulla on avustaja, avustaja pesee mun hiukset ja auttaa mua arjen askareissa, mutta se ei kuitenkaan, se avustaja ei, mulla ei ole niin suurta se, että se tekisi kuitenkaan kaikki mun kotityöt. Mutta auttaa todella paljon mua. Sitten tämän sairauden ohessa mulla on tullut paljon lihasheikkoutta. Mulla on alle kilon verran käsissä voimaa.

Mä en saa juomapulloakaan omilla käsilläni auki. Ja sama, mä en tiedä näittekö te, kun mä auvoin tän tölkin hampaillani, niin se on ihan perus, etten mä saa tätä auki tästä näin. Niin tämmöset ihan perusasiat on paljon hankalempia mulle. Ja joku leivän voitelu, niin se mun kestää tämmöisissä asioissa todella, todella kauan.

Mä saan välillä kavereilta kuulla, että Jenna, mikä sun kestää? Mitä sä oikein teet? Sitten silleen, no hiusten harjaamiseen menee tunti, kaksi. Että ei ole semmoista normaalia niin kuin oli kolme vuotta sitten, että harjataan hiukset kaksi minuuttia, se on siinä.

Ja mitä sitten? Ruuanteko. En ole tehnyt ruokaa varmaan vuosiin, koska se on todella vaikeaa ja lähestulkoon mahdotonta, koska ei ole käsissä voimaa. En mä saa mitään kattilaa nostettua hellalta tai laadettua vettä sinne tai mitään tuollaista.

Ja kaikki siivoukset, missä pitää käyttää käsien voimaa, niin ei pysty. Ja sitten kun mulla oli, meneekö mun puhejärjestys siksakkiin? Mahtavaa. Mulla oli urheilu lähellä sydäntä ennen kuin mä sairastuin.

Kävin viisi, seitsemän kertaa viikossa salilla, niin se vähän harmittaa, että ei sitten nyt pysty enää käymään. Mutta mä oon yrittänyt sitten kuitenkin, vaikka on haastavaa arjessa, niin löytää ne omat voimavarat ja omat kaikki, missä on voimaa ja energiaa. Esimerkiksi just tykkään reissata, niin nyttenkin oon täällä Espanjassa auringon alla, niin tuolla on paljon hyvää fiilistä. Tuosta venyttelystä, kun sä näytit kaikkia mahtavia liikkeitä siellä, mitkä voi auttaa oireisiin, niin mulla on silleen, että kun mä teen noita venytyksiä, niin mun kroppa rupeaa tärisemään.

Ja mä en oikeastaan tiedä, onko se siitä, että mulla on niin heikko kroppa, että kun mä en oo tehnyt hirveästi mitään, vai onko se siitä, että mulla on vaan väärät asennot siellä, koska tossishan menee hiukan niin kuin näin, niin pitäisi vaan tehdä paljon enemmän. Mutta jos sulla tulee se tärine siinä läsnäksi, niin sitten se, että rupeaako se taas se kropan hermosto siellä reagoimaan siihen, että jos sinä saat tehtyä sen venytyksen sillä tavalla, että sulla ei tule minkään sortin kipua, niin hyvä, mutta jos siinä vähänkään tulee kipua, niin se taas saattaa olla sen kropan reagointi siihen vasteeseen, että se laittaa sellaiset tärinät päälle, että se sympaattinen hermosto siellä alkaa tekemään kaikenlaisia nyansseja. Totta, eli pitäisi tehdä siihen asti, että ei rupee tärisemään. Pitäisi tehdä sillä tavalla, että ei kipua tule, koska kivun seurauksena meidän kroppa tekee tämän näin, ja silloin siellä se lihasaktiivisuus on läsnä.

Joo, toi on muuten totta, ja kaikki kylmyys muuten vaikuttaa negatiivisesti, ja tuuli mun kipuihin. Esimerkiksi eilen oltiin ystävän kanssa illallistamassa toisessa kaupungissa, mutta siellä oli ihan järjetön tuuli, ja sitten oli todella kylmä, vaikka olin Espanjassa, niin 15 astetta oli tosi kylmä ilma, ja sitten se kylmä tuuli, niin mun oireet voimistui ihan älyttömästi, vaikkei siinä ole mitään fyysistä sinänsä tehtyä. Saanko tuohon sanoa yhden jutun? Joo.

Tasalämpöisiä kun me ollaan, niin meidän kudokset haluaa pitää sen tietynlaisen lämpötilan, mikä meille kaikista ominainen on sille toiminnan kannalle. Jos meille tulee vaikka ihon pinnalle viimaa, tai me aistetaan vaikka vetosuutta tai muuta vastaavaa, niin silloin kun se kroppaan tulee se kylmä vaikutus, me aletaan nostamaan sitä lihaksen jännitystä, jotta me pystytään pitämään se samanlainen lämpötila päällä, ja siitä syystä sitten niitä alaselänjuntturoita tulee renkaiden vaihtovaiheessa, koska kohti alaselkää tulee viimaa, sitten alkaa ne lihakset supistumaan, ja sitten nostaa yhtäkkiä pystyyn, niin me hoksataan, että vitsin pimpula, nyt on selkä kipeä. Eli se johtuu vaan siitä, että se viima aiheuttaa sen jännityksen voimistumisen. Niin kuin kaikki henkiset jännitykset ja kaikki uudet tilanteet ja kaikki, niin nehän laittaa kehon jännitystilaan, niin sitten oireethan lisääntyy siinä samalla.

Mitä juttuja on fysioterapiassa sinulle tehty, tai sinä olet touhunnut? Fyssarilla on tehty jonkun verran olkapäitten, mikä tämä on, pyörittelyyn. Sitten ollaan yritetty keskittyä alakropan vahvistamiseen, silleen rauhakseen, että yritetään hengitysharjoituksia samalla, ja sitten hiukan nostetaan lantionnostoa ilman mitään painoja. Paljon kaikkia hengitysharjoituksia, koska minulla on varmaan jotenkin ylivirittäytynyt keho, että olen aina vähän niin kuin kiire, kiire, kiire.

Sitä yritetään saada vähän sitä kautta, että nyt on nykyhetki, ei ole mikään kiire mihinkään. Hermosto tekee sen. Sitten on hiukan jotain pallonjumppaa tehty. Oikeastaan minulla on psykofysioterapia tällä hetkellä menossa, että siinä myös sitä psykopuolta, vai miksi sitä sanotaan?

Psykofyysistä. Joo, että siinä myös saa jutella ja jutellaan. Sit minulla on myös hoidot psykologille, just sitä että en koe, että minulla on mitään traumaa lapsuudesta, mutta jos siellä kuitenkin on jonkunnäköinen trauma tullut jostain, niin jos se vaikuttaisi taas hermostoon negatiivisesti, että se pitää sitä kehoa vähän niin kuin jännittyneenä koko ajan. Tai semmosessa jännittyneessä tilassa.

Ylivirittäytyneessä tilassa, onko se parempi sana? Joo. Minä olen kokenut ehkä kaikkein hyödyllisimmäksi sen fyysisen, tai kaikki hieronnat ja tuollaiset, mutta se ei riitä, että käy hieronnassa kerran kaksi viikossa. Jos hierotaan joka päivä aamuin ja illoin, niin se kyllä helpottaa minun oireita hetkellisesti.

Sen takia sen pitäisi olla aktiivista. Mutta se on aika mahdotonta saada hierontaa joka päivä monta kertaa. Mutta se kyllä helpottaa. En tiedä, olen kokenut noita pallohierontoja, että olen laittanut pallon tänne niskaan ja yrittänyt etsiä niitä trigger pisteitä.

Mutta en ole kokenut sitä niin, että siitä olisi hirveästi apua. Mutta en tiedä sitten, että onko pidemmällä tähtäimellä. Saa kysyä, miten sinulla menee yöunet? Heikosti.

Heikosti menee. Minulla kestää todella kauan nukahtaa. Joskus heräilen öisin, mutta joskus saan nukuttua. Se on vähän haastavaa.

Minulla on määrätty unilääkkeitä. Mutta olen jotenkin niin lääkevastainen ihminen, että en halua syödä kaikkia noita lääkkeitä, mitä minulla on määrätty ihan hirveät kasat. En joka päivä kuitenkaan halua syödä niitä. Mutta sitten taas unia on tosi tärkeää.

Monen maassa siihen pistetään tyynyyn, missä vaiheessa sinä tai kuinka pitkään sinulla menee suunnilleen siihen, että sinä nukahdat. Ja sitten kuinka monta herätystä sinulla tulee yöaikana, jos miettii perusyötä? Yleensä minä nukahdan tunnista kuuteen tuntiin. Mutta jos minä en ole nukahtanut sen kuuden tunnin aikana, niin sitten minä nousen ylös ja rupean tekemään aamuaskareita.

Koska ajattelen, että sitten minä menen iltapäivästä nukkumaan ja yritän nukkua pidemmät yöunet. Ja tuo yöheräminen vähän vaihtelee. Minulla on vähän silleen, että kun herään, niin en saa enää unta. Joskus tulee nukuttua kolmen tunnin yöunet ja joskus 14 tunnin yöunet.

Se vähän vaihtelee tai todella paljon vaihtelee. Jos miettii keskimääräistä viikkoa seitsemän yötä, niin kuinka monena yönä sinä saat kohtuun hyvät ja palauttavat yöunet ja kuinka monena yönä sinulla on selkeästi sellainen, että nyt on pitänyt valvoa se kuusi tuntia ja on todella veto pois? Varmaan joka kolmas yö tai joka neljäs yö, kun minä nukun hyvin. Ja kaikki muut ovat sitten heikkoa.

Mutta ehkä kerran viikossa tai kerran kaksi viikossa tulee, että en nuku ollenkaan. Onko jotakin vielä, mitä jäi sanomatta? Pistetään tämä tallennus pois päältä ja sitten annetaan urkua vapaaksi. Joo, sanoinkohan me kaikki?

No minä näppään tämän tallennuksen pois päältä täältä. Joo ihanaa.