Fysioterapeutti: puristelu voi pahentaa virtsankarkailua

Jos pissakarkaa juostessa, hyppiessä tai yskiessä, sinulle on luultavasti annettu yksi neuvo: purista lantionpohjaa enemmän. Sitä klassista liikettä, jossa jännität alapäätä, kuin keskeyttäisit pissasuihkuun. Mutta tosi usein se on juurikin se väärä ratkaisu, ja pahimmillaan se tekee odosta huonomman. Tässä on se, mitä harva tietää: karkaudulle on kaksi vastakkaista syytä, ja niihin auttaa täysin eri hoito.

Jos arvaat väärin, voit pahentaa tilannetta. Siksi istuin alansa lantionpohjaa erikoistuneen fysioterapeutin kanssa, ja kysyin häneltä ne kysymykset, joita tuhannet naiset kirjoittavat nettiin, mutta joihin harva saa kunnon vastauksen. Tämän jälkeen tiedät, kummasta on sinun kohdalla kyse, ja mennään sitten asiaan. Kun nainen kertoo, että virtsä karkaa juostessa, hyppiessä tai yskiessä, mitä kehossa tapahtuu, ja onko se normaalia?

No se on tyypillistä, mutta en mä ehkä sanoisi, että se on normaalia. Se kertoo aina jostakin. Jotakin voisko sanoa, niin kuin... ...

virheellistä kehossa tapahtuu. Meillä on erilaisia syitä, miksi karka-alua voi olla. Me puhutaan nykypäivänä paljon paineensäätelystä. Eli siitä, miten paine jakautuu keskivartalon ja lantionpohjan alueella silloin, kun hypit, yskit, aivastelet tai mitä vaan.

Ja jos paineensäätely toteutuu ikään kuin väärällä tavalla, niin silloin se voi altistaa oireille. Vaikka sulla olisi tosi hyvä, kuntoinenkin keskivartalon ja lantionpohja. Mutta jos ne ei toimi yhdessä. Niin silloin niitä ongelmia tulee.

Mutta sitten toki karka-alun taustalla voi olla myöskin heikot lantionpohjalihakset tai heikko se koko kudosrakenne kaiken kaikkiaan. Tai sitten siellä voi olla myöskin semmoista kireyttä, ylijännittyneisyyttä lihaksissa, mikä heikentää niiden toimintaa. Ja mistä me nykypäivänä puhutaan itse asiassa tosi paljon enemmän myöskin tuolla vastaanotolla. No, jos lantionpohja voi olla myöskin liian kireä, niin miten sinä erotat sen heiko- ja ylikireän lantionpohjan?

Ja miksi se kireä yleensä jää huomaamatta? Jos lantionpohjassa on niin sanotusti vaan semmoista heikkoutta, niin silloin se ei välttämättä oireille muutoin kuin vaikka sillä virtsankarkailulla. Että sitten sen huomaa, kun kuormitus lähtee nousemaan, että no, että mulla tämmöistä oiretta onkin. Mutta sitten taas ylikireä tai ylijännittynyt lantionpohja voi aiheuttaa myöskin muita oireita.

Ne voi olla erilaisia kipuja lantionpohja-alueella. Esimerkiksi vaikkapa yhdyntäkipuja tai vaikka virtsaamisen ulostamiseen liittyviä kipuja. Tai sitten tämmöistä tiheää virtsaisuutta esimerkiksi. Elikkä joudutaan käymään tosi useasti pissalla päivän aikana.

Ja se vessassa käyntien määrä lähtee vähän määrittelemään sitä, että miten me suunnitellaan sitä meidän arkea. Niin nämä on kyllä hyvä erottaa siis toisistaan se, että kummasta on kyse. Koska jos me lähdetään aina vaan, joka kerta kun meillä on lantionpohjaoireita, niin jos me lähdetään aina vaan sitä supistelujumppaa tekemään, niin voi olla, että me mennään vähän mettään. No mikä on semmoinen normaali?

Miten se normaali määrä sen pissan frekvensiin suhteen, milloin pitäisi ihmisiä huolestua, että onkohan tämä ihan normaalia? No ehkä tietysti siinä vaiheessa jo, jos sä huomaat, että sä joutut suunnittelemaan, että aina kun sä lähdet jonnekin liikkeelle, niin sä joutut miettimään, että missähän on ensimmäinen vessa. Ja sä aina hakeudut ekana vessaan ihan samaan mihin sä meet, niin se on mun mielestä jo hyvä merkki siitä, että välttämättä kaikki ei ole kunnossa. Mutta 7-10 kertaa vuorokaudessa on semmoinen niin sanotusti normaali virtsaamismäärä.

Jokaisella ihmisellähän se voi olla. Se voi olla jonnekin päivinä vähän vähemmän, vähän enemmän. Mutta jos se on lähtökohtaisesti aina reilusti yli 10 kertaa vuorokaudessa se, kuinka monta kertaa käydään pissalla, niin silloin voidaan jo puhua yliaktiivisesta rakosta ja tämmöisestä tihentyneestä virtsaamistarpeesta. Toki siinä pitää ottaa huomioon juuri juodun nesteen määrä ja tämmöiset asiat.

Mutta kyllä se se, kun mennään sinne reilusti yli 10 kertaa, niin on jo merkki. No miten se liian kireä lantionpohja voi aiheuttaa sitten? No se voi aiheuttaa silleen, että jos ajatellaan mitä tahansa muutakin lihasta, mietitään vaikka sinun hauislihasta, että jos jännität sinun hauista koko päivän ihan hulluna, niin jossakin vaiheessa se hauis sanoo, että en minä jaksa enää. Sinun käsi ei toimi enää.

Se on niin väsynyt se lihas, että se ei kertakaikkisesti pysty pesemään tukkaa, kun se käsi ei toimi. Niin se on ihan sama niin kuin lantionpohjassa. Että jos on koko ajan jännityksessä sitä koko ajan kontrolloijan, niin sitten kun sinne tulee tukka, niin se on ihan sama kuin lantionpohjassa. Että se joku paine, mennään vaikka trampoliinilla hyppimään, niin se ei vaan jaksa.

Se pettää just siinä vaiheessa, kun sen pitäisi ikään kuin aktivoitua. Se ei pysty aktivoitumaan ennään, kun se on jo niin väsynyt. Niin se on se mekanismi silleen simppelisti. No miten lantionpohjan puristushäysykset eli kegelit auttavat ja milloin ne voivat olla pahentamassa tilannetta ja mitä useimmiten tehdään yleensä vähä?

No ehkä yleensä mä sanoisin, että mennään mettään jo siinä vaiheessa, jos ne kiikelit jäävät. Ja tämmöiset perus lantionpohjasupistukset on ikään kuin ratkaisu kaikkeen. Että niillekin on paikkansa olemassa ja niitä kyllä käytetään. Niitä käytetään vaikkapa synnytyksen jälkeen, jos se hermotus on vähän hukassa.

Tietysti kun lantionpohja on tullut, sillä on paljon venytystä ja siellä voi olla arpikudosta. Niin silloin on täysin perusteltua lähteä etsimään semmoisilla perinteisillä supistuksilla sitä voimaa sinne. Tai vaikkapa jonkun selkäleikkauksen jälkeen tai jos on joku välilevyn pullistuma ollut vaikka selässä ja sulla on hermotus oiretta muuten. Niin silloin on täysin perusteltua myöskin lantionpohjaan hakea semmoista eriytynyttä supistusta.

Mutta ne ei missään nimessä toimi joka tilanteeseen. Että sitten jos olisi vaikka tämä ylijännitystila tai kireys siellä lantionpohjassa, niin silloin ne jatkuvat supisteluharjoitukset voi viiä meitä vielä syvemmälle siihen ongelmaan kuin että ne lähtisi ratkaisemaan sitä. Itsellä on semmoinen fiilis vastaanottotyössä, että enemmän meinaa tulla nykyään niitä ihmisiä, millä se jäykkyy. Ja tyyppisyys ja tiukkuus ja kaikki nämä on niitä primäärisyitä.

Ja musta on semmoinen fiilis, että enemmän meillä pitää saada sitä rentoutta ja kipua ja muuta vastaavaa pois versus sitten se puhas reenaamisen puoli. Miten lantionpohjan puolella, onko siellä enemmän tarvetta saada rentoutettua vai enemmän saada reeniä tehtyä? No kyllä mä sanon, että nykyään hirveän paljon enemmän näkyy sitä just se ihmisten kiire ja kuormitus ja stressi ja kaikki tämmöiset. Niin kyllä ne näkyy myöskin meidän vastaanotolla ja ne näkyy siellä lantionpohjassa.

Koska lantionpohja on osa koko tätä muuta kokonaisuutta. Että jos koko keho on jännittynyt ja sun hengitys on pinnallista ja vatsa on jatkuvassa jännityksessä ja sä tulet hampata yhteen yöllä, niin kyllä se aika satavarmasti näkyy lantionpohjassa. Niin hoidetaan paljon enemmän sitä jännitystiloja nykyään kuin ehkä mitä aikaisemmin. Toki tietoisuuskin on lisääntynyt meillä.

Ja osataan enemmän sitä kireyttä sieltä havainnoidakin. Mutta kyllä se näin on. Synnytyksen jälkeen tulee paineen tai pullistuman tunne. Mikä on normaalia palautumista ja mikä viittaa sitten laskeutumaan?

No jos on kyse alatiesynnytyksestä, niin silloinhan muutamat ensimmäiset viikot voi olla sitä paineen ja pullotuksen tunnetta lantionpohjassa. Tietysti kun siellä on hirveän paljon venytystä ja painetta tullut synnytyksen aikana. Mikä on normaalia? No silloin 3-6 viikkoon voi sitä paineen tunnetta siellä tuntua.

Mutta sitten jos aletaan puhumaan kuukausia synnytyksen jälkeen, silloin on vieläkin sitä painetta ja pullotusta. Niin silloin mahdollisesti voi olla kyse kynekologisesta laskeumasta, mutta ei välttämättä. Lääkäritkäänhän ei lähe diagnosoimaan kynekologisia laskeumia, jos on alle vuosi synnytyksestä. Koska se vuosi on sitä fysiologisen palautumisen aikaa.

Silloin imetetään tai pumpataan maitoa mahdollisesti ja näin edespäin. Vaan se vuosi yleensä kudokselle kuitenkin aikaa vetäytyä ennen kuin niitä lähdetään diagnosoimaan sieltä. Mutta se, että jos ajatellaan, että on vaikka 3-4 kuukautta kulunut synnytyksestä. Ja on selkeästi paine ja pullotuksen tunnetta.

Niin silloin lantiopohjafysioterapia on tosi hyvä osoite tulla. Koska me voidaan lähteä tekemään semmoisia asioita, millä me saadaan niitä oireita vähemmäksi. Ja lähdetään tietysti vahvistamaan sitä koko lantion seutua. Niin että jos siellä oiskin joku kynekologinen laskeuma.

Että me tehdään oikeita asioita. Niin että se ei lähde sieltä painamaan esimerkiksi. Voiko ongelma olla lantion pohjassa, vaikka nainen ei olisi koskaan synnyttänyt? Ja mikä on vaihdevuosien ja estogeneiden rooli näissä kuvioissa?

Voi olla ongelmia. Lantiopohjassahan voi olla ongelmia ja oireita jo ihan lapsuudesta saakka. Eli lapsillakin on semmoisia oireita, minkä takia hakeudutaan lasten lantiopohjafysioterapiaan. Vähän ehkä karkeasti ikäkausittain, jos mietitään.

Tämmöiset nuoret naiset tyypillisesti kärsii erinäisistä jännitystiloista, kipuutiloista siellä lantion pohjassa. Ja siellä voi olla taustalla vaikka ne lapsuuden lantionpohjahaasteet tai sitten vaikka harrastustausta. Että jos on joku semmoinen laji, mikä korostaa sitä vahvaa keskivartalonpitoa ja tukea, niin silloin se voi altistaa niille kirjoitusperäisille haasteille. No sitten raskaus ja synnytys, ne tietysti on semmoisia elämänvaiheita, missä sitten sinne tulee semmoista painetta.

Ja venyytystä sinne lantionpohjaan. Mutta sitten kun puhutaan esivahdenvuosi-ikäisistä, vahdenvuosi-ikäisistä naisista, kun estrogeenitasot lähtee laskemaan. Niin estrogeenilasku vaikuttaa esimerkiksi limakalvoihin. Eli limakalvot lähtee kuivumaan, mikä taas heikentää sitten lihastoimintaa.

Ja altistaa vaikkapa tämmöisille jatkuville virtsaiteeninfektioille ja tämän tyyppisille ongelmille. Ja sitten tietysti kun lihaskatoa tulee. Ja muutenkin sitä lastisuutta, niin onhan sillä vaikutusta lantionpohjaan. Että sitä suuremmalla syyllä siitä lantionpohjasta olisi hyvä lähteä huolehtimaan tuossa esivahdenvuosi-vahdenvuosi-iässä viimeistään.

No minkälaisia haasteita sitten tulee lapsille? Ja minkälaisten haasteiden kanssa ne lapsi-lantionpohjavaivoiset asiakkaat hakeutuu sitten vastaanotoon? Lapsilla voi olla esimerkiksi yökastelua tai tämmöistä panttaamista. Tai suostuta menemään vessaan silloin kun vaikka kakaattaa.

Tai sitten ihan ummetusta. Ummetus on yksi suurimmista haasteista, mikä kannattaa lähteä ratkomaan jo siellä lapsuudessa. Koska jos ummetusta on vuosikymmeniä, niin ne ongelmat voi alkaa näyttäytyä sitten aikuisiellä. Ne on semmoisia, mitä aika paljon esimerkiksi vastaanotolla näkyy.

Milloin kannattaa hakea tuolla lantionpohjan fysioterapiaa, vaikka lääkäröissä sanotte, että kaikki on kunnossa? No jos sulla on itellä semmoinen fiilis, että kaikki ei ole kunnossa, niin kyllä silloin kannattaa tulla. Lantionpohjafysioterapeutit on lihastoiminnan asiantuntijoita. Kaikki muut ammattilaiset ei välttämättä tutki sitä lihastoimintaa niinkään tarkasti.

Niin kyllä mä suosittelisin, että jos lantionpohjassa on kipuja tai jos on virtsan, kaasun, ulosten karkailua, jotakin paineen, painatuksen tunnetta, väljyyden tunnetta. Jotakin semmoista outoa, mihin sä jatkuvasti kiinnität huomion tai mikä vaikka rajoittaa sun elämää jollakin tavalla, niin kyllä todellakin kannattaa tulla käymään vastaanotolla. Me voidaan ainakin tarkistaa, että onko se joku sellainen lihasperäinen, millä me pystyttäisiin oikeasti tekemään jotakin. Koska aika monesti me löydetään asioita, mihin me voidaan tarttua.

Antaisitko katsojille yhden konkreettisen testin tai havainnon, jolla hän voi itse vähän kokeilla sitä, että onko se kyse enemmän sitä heikkouvesta, vai onko se enemmän ongelmana se löysy sillä tavalla? No, mä lähtisin havainnoimaan sitä koko keskivartalon tilannetta, että jos sä nyt kiinnität huomion vaikka siihen, että mitä sun vatsan alueella tapahtuu, niin jos vatsa on koko ajan vähän silleen sisään vedetty, että mä vähän niin kuin vajan nappaa kohti selkärankaa, koko ajan laihistan, niin se automaattisesti jo ohjaa mun hengitystä niin, että siitä tulee pinnallisempaa. Mun on pakko hengittää tällä keuhkojen yläosissa, jos vatsassa on jännitys. Ja tällöin hyvin todennäköisesti myöskin sun lantion pohja on siellä jännityksessä ja nosteessa, koska se on osa tätä koko ketjua siellä.

Niin se on semmoinen tärkeä havainto. Eli mitä sille siis tehdään, niin se vatsa kannattaa rentouttaa niin kuin ensisijaisesti sieltä, jolloin hengitys vapautuu ja sitten lantiopohja lähtee rentoutumaan. Mutta sitten toinen myöskin on, nyt kun puhuttiin noista lantiopohjan perussupistuksista, niin jos sä kokeilet tehdä lantiopohjasupistuksia, ajatellaan, että tehdään vaikka kymmenen toistoa semmoista ihan perus-perus lantiopohjajumppaa, niin jos sulla lähtee jo muutaman toiston jälkeen vähän niin kuin puuroutumaan se aktivaatio sille, että sä et enää tunnista, että no supistanko mä, vai rentoutanko mä, vai mitä siellä tapahtuu, niin semmoinen jännittynyt, kuormittunut lihaksisto just toimii näin, että se menettää tavallaan, se kontakti niin kuin menetetään sinne lihaksistoon aika nopeasti. Te ei tiedä enää, että mitä siellä tapahtuu.

Että sitten jos on niin kuin puhtaammin semmoinen heikko lantionpohja, niin voi olla, että siellä kyllä tunnistaa ihan hyvin sen supistuksen ja rentouden eroon, niitä jaksaa tehdä, mutta se on vaan semmoista vähän niin kuin tavallaan lihasvoimaltaan heikompaa se tekeminen siellä. Niin sekin voi olla semmoinen hyvä kotitesti, mitä voi kokeilla. No jos katsojan pitäisi muistaa tästä videosta yksi asia, mikä se pitäisi olla? No minun mielestä se on se, että lantionpohjaongelmiin ja erinäisiin oireisiin on saatavilla tosi hyvin apuja.

Ja kun ne on semmoisia asioita, mitkä koetaan monesti aika häpeällisenä ja vähän semmoisena, että ihan kaikkien kanssa ei uskalla puhua, mutta silti ne voi olla semmoisia asioita, mitkä vaikuttaa itsetuntoon ja seksuaalisuuteen ja elämänlaatuun ja ne voi vaikuttaa työelämään, vappaa-aikaan, harrastamiseen. Minulla on siis valtavasti asiakkaita, jotka esimerkiksi on siirtynyt semmoisesta kovaa tehoisesta liikunnasta, mistä ne on ennen nauttinut ja tykännyt. Niin nykyään harrastellaankin vaan sitten semmoista, tiedätkö, kevyyttä, koska se lantionpohja rajoittaa sitä tekemistä. Niin aivan ehdottomasti, vaikka oireita olisi ollut vuosikausia tai vuosikymmeniä, niin kannattaa tulla vastaanotolle, koska me pystytään ihan varmasti edistämään sitä tilannetta kohti sitä semmoista mielellisyyttä.

Kohti sitä semmoista mielekkäämpää elämää, kohti niitä harrastuksia, mitä me halutaan harrastaa ja näin edespäin. Niin minä kyllä rohkaisen kaikkia käymään, että kannattaa tulla vastaanotolle, jos yhtään mietitään. Tsektioarvet. Miksi niiden käsittelyä ei ohjata automaattisesti tai onko se vähän niin kuin se arpikäsittely semmoinen, mitä me ei vain yksinkertaisesti ymmärretä?

Se voi olla. Se voi olla semmoinen, että sen arvoa ei ymmärretä, että miksi sitä kannattaisi tehdä. Paljohan me saatetaan luottaa siihen, että kyllä se arpi siinä itsekseen lähtee antaan periksi. Mä luulen, että yksi syy voi olla se, että jos ajatellaan, että on sektiolla äiti synnyttänyt, niin kun kotiudutaan, niin siellä on hirveän paljon kaikkia muitakin ohjeita, mitä annetaan liittyen vauvanhoitoon ja liikkeelle lähtöön ja kaikkia tämmöisiä.

Vielä siinä vaiheessa, kun sairaalasta tullaan kotiin, niin se on enemmän haavanhoitoa enemmän kuin arvenhoitoa tai arpikäsittelyä. Ja sitten kun me siirrytään tavallaan sinne neuvolapalveluihin, niin sitten arpikäsittelyt on kuitenkin aika semmoista fysioterapeuttien työkenttää. Siellähän ei ole tarjolla sitten ennään varsinaisesti fysioterapiaa niin, että kaikki synnyttäneet äidit esimerkiksi ohjattaisiin, vaan ne äidit, jotka hoksaa tai joilla on mahdollisuus, niin ne saattaa sitten tulla äitiysfysioterapiaan. Niin sen takia mä luulen, että siellä jää.

Tosi paljon ohjaamatta, kun ei ole tavallaan osaamista siihen, eikä ehkä ymmärretä se arpikäsittelyarvoa sillä lailla. No minkälainen arpi aiheuttaa siellä lantioalueella ongelmia? No sektioarvet voi aiheuttaa ongelmia. Eli jos se sektioarpi lähtee kiristämään ja sinne tulee arpikudosta, niin vaikka sektioarpihan näyttää tavallaan aika lyhyeltä, niin sinne tulee hirveän paljon vetoisuutta monesta eri suunnasta.

Se vaikuttaa vatsalihasten toimintaa. Ja aika usein aiheuttaakin tuntopuutoksia vatsanseudulla. Ja luonnollisesti nämäkin jo itsessään on ongelmia sitten, kun lähdetään vaikka treenaamaan tai silloin, kun me yritetään kannatella kehoa silleen ryhdikkäästi, niin jos me ei tunnisteta vatsanseutua, niin tokihan se on silloin haastavampaa. Ja sitten yhtä lailla, jos lantionpohjaa on tullut arpia, niin kuin aika monesti tulee alatiesynnytyksessä, saatetaan tehdä episiotomia, eli välilihaleikkaus, tai sitten tulee muita spontaania repeämiä eri suuntiin.

Niin yhtä lailla nekin voi lähteä muodostamaan arpikudosta. Ja sitten jos ne lähtee sielläkin riistelemään, niin silloinhan ne vaikeuttaa lantionpohjan lihastoimintaa ja ne voi aiheuttaa just kipuja, vaikkapa yhdyntäkipuja ja tämän tyyppisiä sitten myöhemmin. Niitäkin pitäisi hoitaa. No, onko mitään semmoista näppärää kotitestiä, millä se sektioarve voi kurkata läpi, että onko siellä kaikki kontiksessa?

No, senhän voi ihan siis painellen mennä siitä arven päältä ja vierestä. Ja jos siellä tuntuu semmoisia koveettumia. Vähän liikuttelee ja venyttää. Ja jos se on vähän semmoinen, niin kuin arpikipuuhan on monesti semmoinen tosi teräävä, syvä kipu, niin se on kyllä merkki siitä, että siellä on sitä kiristelyä.

Eli mä aina sanon munkin asiakkaille, että tavallaan vähän niin kuin mitä epämiellyttävämmältä se tuntuu, niin sitä tärkeämpi sitä olisi tehdä, että me saadaan sitä joustavuutta sinne. Mutta toki sen haavan pitää olla ensin parantunut ennen kuin me lähdetään käsittelyä tekemään, että ei niin kuin liian varhaisessa vaiheessa kuitenkaan.